KLINTTONI PILI LAPUKKA

Mää oli tänä koirapuistos. Siäl oli yks suklaaruskia pentu. Mää ajatteli, et vau Klinttoni Pili tessu, mut ei ollukka. Se oli vuade ikäne Piku. Mut mää luule, et parempi näi. Me jyllätti ja juasti ja reuhotti ja meuhkatti. Sit se pomppas mun selkä ja emmää oike ymmärrä et mitä se yritti. Tehrä pentui vai ? Eikse ymmärtäny, et mää ole poika ja iso poika olenki. Mää vähä ärähdi ja sit me taas painitti. Oli siäl muitaki tessui, mut emmää niist välittäny.S e oli kiva olla pitkäst aika koirapuistos. Tää oli niinku palkinto mul eilisest vepevoitost. Jenni ei tykkää tulla mun kans koirapuistoo, ku viimeks mää sai kirpui. Tiäräkste semmosii piänii inhottavii ölleröi, jotka kutittaa. Niit varte täytyy sit hakkee apteekist jottai myrkkyy, et ne kualisis. Koht Jenni alkaa tutkima mun hianoo kultast turkkii kirppuje varalt. Mut mää ole sitä miältä, et ei samanlaisel koiral ku Klinttoni Pilil, voi olla kirpui. Se o sentää presidenttiainest.