Mun miälipitei seksihahmoist

Mää lukesi ton mun kamu miälipitei seksihahmoist. Mää tykkää kaikist flikoist ja voimmää joskus pojistaki tykätä, jos poika o hyvä tappelemaa. Mää tiärä, et kukka ei voita mun siskoo, Lumii. Nymmää e kommentoi enempää.

TSORROMOLINOS

Mää ole niimpal fundeerannu tota mun pordelli-ideaa. Mää luule, et se olis aika vaikia tääl Suames toteuttaa. Suamalaiset o nii kunnollisii ja kaikkie EU-direktiivie orjallisii noudattajii, et olis melkke mahdotont semmone perustaa. Mut mää lähdenki suamalaiste ja brittie suasikkilomakohteesee Tsorromolinoksee ja ruppe sen kuninkaaks. Sit mää mää voi tehrä mun iha omat koirapordellilait ja - asetukset. Kaik rodut sais olla iha sikisoki. Ajatelkka ny bernhardilaist ja mopsii ja kultsikkaa ja kultsikkaa. Mää olisi sit kuninkas Un Chien Andalou I, eli andaluussialaine koira. Täysi surrealistine otus ja todelline Tsorts Majorts, niinku Jenni mua joskus nimittä. Mää meina ole aina sillo tällö oikiasti semmone ylivoimane este. Nymmää ole lopettanu syämise ja Jenni o iiiiha paniikis. Nykku mun ihmispappa Ilkka o ollu meil kyläs tämä syysloma, ni Jenni o tehny vaiks mitä herkui. Ja mul tarjotaa niit saattans nappuloi. Nou, sanommää. Ei enää suju. Ite syävä jottai slaavilaist kanapataa ja sit o pannarii ja korvapuustei ja jätskii ja vaiks mitä. Kyl sitä vähemmästäki henkisest pahoipitelyst voi puhjeta syämishäiriö. Huame me mennää Eine tykö. Mun sisko Lumi tulee kans. Siäl Eine tykö meit odotta meiä eno Rasmus ja setä Pele. Rasmukses o pikkase samallaisii piirtei ku muns. Pele o taas loistava kuanopallo pelaaja. Me taireta otta huame matsi. Ja kyl muns piäni toivo elää. Mää nää vissi unta Eine pullast.

AVVK !

Tekis miäli nii monta kertaa sanoo toi mun tämänkertase ploki otsikko ; AVVK, Anteeks Vaiks Vaa Koira ! Ihmisil o niimpal kaikennäkösii kotkotuksii, niinku nyt toi meiä koirie kunnollisuus ja täydellisyys. AVVK! Ja et sais täydellisyyde arvonime ja lupakirja jatkaa sukuas, ni täytysis sit sitä enne käyrä kaikemmaailma sirkushuveis. AVVK ! Mää ole kerra käyny näyttelys, vuas sitte Oopu Ouppenis. Seki oli vaa leikkimiäline näyttely ja kisa. Mää ja mun sisarukset joudutti vauvaluakkaa, VAUVAluakkaa mää, iso poika ! Määku ole aina ollu liia eläväine, ni ensteks munt ja Lumi laitettii semmosee ihme poksii. Me riahutti nii rajusti, et se hajosis. Sit Lumi sidotti lavaa kiinni ja munt ovee. Siin ovempiäles mää haukkusi mun elämäni ekat haukut ja kyl mää haukkusinki ! Jenni häpes. Se mua vähä harmitta, mut ei muute. Siin meijä VAUVAluakas oliva flikat ja pojat eriksee. Meit poikii oli viis. Siäl oli mun veli Cosmo, joka sai semmose hiano prinika, ku se käyttäytysis ku ihmise miäli. Cosmo tuli toiseks js mää viirenneks. Mää olisisi nii halunnu antaa Jennil semmose Barak Opama-ruusukkee. Sen jälkee ei olla näyttelyis käyty. Se ny viäl puuttusis, et mun kirsuu tummennettais hiilel, tai jollai ämmitte meikapil. Mut nymmää haluaisi näyttelyy, ku sit jos mää pärjäisisi, ni sit voisis maailmaa joskus tulla pikkusii Tsorroi. Mää luule, et ensmäine askel sitä kohre oteta marraskuus, ku mää joudu johonki PEVISAA. Jenni sanosis, et se o vaa vähä tärkiämpi terveystarkastus. Katotaa lonkat, kyynärät ja silmät. Mää sanoisisi tähä taas, et AVVK ! Kylhä Jenni alvarisses niit kyttää. Seuraavaks mää turise jonnijoutavii mun kuninkasideast, koirapordellist. Morjens siihe saakka !

TARTTIS TEHRÄ JOTTAI !

No iha ensteks huame täytysis tämä ploki nimi muuttaa. Huame mää täytä pualtoist vuatta ja kaik mu sisarukset kans. Tää ei ol tän kupleti juani, vaa se, et mää ole hualissani tost Jennist. Miten voi koira viärä ihmise lääkäärii ? Ai, kui vai ? No ku se o jo monta päivää puhunu mul, niinku ihmisel. Ei ol komentanu, eikä räyhänny. Mää ole saanu nukku sen kans yhres. Mää enny oikke tiärä, mitä mun pitäis tehrä. Ehkä mää en tee mittä kummallist, ole iha niinku ennenki. Nykku me lähretä koirapuistosse, ni nykku o satanu, ni se puisto maa o iha kuras ja ravas. Ja mää hyäri ja pyäri niinku hassupäine. Sitku olla taas koton, ni mää en millä malta orotta sitä tassuje ja maha pesemist. Mää luue, et mää tee parit kurajäljet, mut vahinkos ja iha piänet vaa. Katota jos se tulisis entiselles, eikä mun tarttis murhettu tota lääkärii.

PENTU, SINUSTA ON TULLUT PULLUKKA !

Tommottis sanos mun ihmiseno Ilari vuas ja neljä kuukaut sitte, ku se näki munt ensmäist kertaa. Kyl mua iisutti iha täysil. No sit mää alotinki mun ikuise liikkumise. Vaik mää olinki semmone pullero, nii mää juaksi lujaa. Nii lujaa, et kotipihal mua ei sillo vauvanakaa voinu pittä ilma remmi. Nykysi mää en ol enää pullukka. Mää en ol ollu vuatee. Mää olisi voittanu kaik laihrutuskisat. Mut tää o nii ihmiskeskeine maailma, et ei meil koiril ol ollenka semmosii mahrollisuuksii ku ihmisil. Jennii ei kannattais lähettää mihinkä laihrutuskisaa. Se häviäis . Mää ole mestarismiäs kaikes, mihi mää ryhry. Nymmunst vois tulla DPT ( Dog's Personal Treineri ). Eile ku viätetti niit Jenni synttärei, ni mää oli parvekkeel. Kyl mää sen ymmärrä ku Otso, joka o yks mun lempparipoika o mul hirvee allerkine. Mut se tykkä munst kuitenki niimpal, et sen oli pakko tulla mua morjestamaa. Toi se herkkujaki. Sit Otso sai iha kauhia allerkise reaktio ; silt tuli verta nenäst ku limakalvot reakois äksysti. Kyl mää peljästysi. Sit mua kävivä moikkaamas Raija, Teea, Venny ja Viola. Pikkupojat Väinö ja Ilkka vilkutteliva lasi takaa. Sitku viaraat oliva lähteny, Jenni päästi munt poies parvekkeelt. Se huamas, et sinne oli ilmestyny yhtä sun toista kippoo ja purnukkaa, jois mul oli salakuljetettu herkui.Sit mää sai olla viäl tiskikone Tsorro 2013. Mää nualisi kaik kakkulautaset. Niist tuli sädehtivä puhtai. Mää ole parempi ku Fairy. Mul o uus lempinimi ; Fairy-Tsorro. Ja ne synttärit oliva iha kivat mullekki.

MUN AAKKOSET YLEISÖN PYYNNÖST

A, niinku Antti, mun kasvattaja B, niinku Parsseloona, paras kuanopallojoukkue C, niinku cacca, mallia raketti D, niinku dille, eli mää E, niinku Einen pulla F, niinku Feispuukki G, niinku kikolo, eli mää H, niinku hölmö, eli mää I, niinku idiootti, eli mää sitku olen tooosi tyhmä J, niinku Jenni, se joka o mun ihmisäiti K, niinku kamuttajat sosiaalises meedias L, niinku lätty, hyvä mökkiruaka M, niinku Masse, mun majava N, niinku naamio, se mikä kuuluis mun naamas ja jonka mää söi O, niinku Oskari, mun paras kaveri, oikia ihmislaps P, niinku Paraine, misä o mökki Q, niinku q-ukko, jota mä ain jaksa ihmetellä R, niinku rakas, eli mää S, niinku Simo, mun siili T, niinku taitava poika, eli mää U, niinku Urpo, mun iso pehmokoira V, niinku vepe, misä mää ole paras kaikist W, niinku Waterloo, sitku mää voita henkisest Jenni, ei o tapahtunu...viäl X, niinku liia vaikia kirjain mul Y, niinku yli-innokas, eli mää Z, niinku Zorro, eli mää hianosti Å, niinku Ååpu, mun synnyinkaupunki Ä, niinku älyttömä kaunis, niinku mää Ö, niinku öllerö, kaik epämääräne mitä mää suuhuni tunge

FUNDEERAAMIST PYHÄPÄIVÄ RATOKS

Mää luin Säteen ja Helmin plokii.Ens mää naurasi ja sit mää rupesi fundeeraamaa vastaavii juttui mun elämäs. Et onk mun elämä huanommi, vai paremmi ku mun kamuttajil. Ku mää kerta ole koira, piski, rakki, ni mää e tiärä oikke kui toi Säde taipusis tommottis erisnimenä. Mää ny kirjoti sen noi, Säteen. Ensteks mul o hirvee kuri ja järjestys. Se varma johtuu, ku Jenni o joku piänte laste opettaja. Ei se voi mittä rakennust, lastentarhaa opettaa, vai voik ? Käveleek se siäl ympäriis ja huutaa, älä homehru, ei saa falskata ovist ja ikkunoist, älä kuluta liikaa lämmitysöljyy ? Emmää usko, et se senttäs nii hömelö olisis. Nii ja sit sil jää se komentoorarooli kotonki. Välil munst tuntu, et mun nimi o Tsorro Ei. Mää en saa syärä huanekalui, ovekulmii, tapettii, pissata parketil, tervehtii vastaatulijoi. Lista o loputo. Tänäänki, ku oltii kaupas, tai Jenni oli, mää oli siin mun yksiös, joka o kaupa eres, ni Jenni oli ostanu mul oma jätski. Se oli semmone suarakaitee muatone, josa keksitte välis o vaniljajätskii. Jenni mursi siit ain piäne palase ja enne ku se anto sen mul, ni haukkas siit ite. Sit ku mun jätski oli loppu, Jenni söi oma tuuttis. Mää ajatteli, et feer plei ja pomppasi melkkest päi Jenni naamaa, ku mää yriti haukata piäne palase siit tuutist. Jösses, ku se suuttus. Sitä jätskii ei sit syätykkä yhres. Oli mukamas liikaa suklaat. Mut kylmää kuiteski varmaa aika pal saan ylimääräsii herkui. Illallaki, ku Jenni tekee ittelles teetä ja leipää, se tekee mul oma leivä.Tämä se o oppinu sedältäs, Matilt. Se kuulemma teki aina ittelles ja koiril Nippel ja Rekal leivät. Nippe ja Reka kuali enne mun syntymääni. Niil oli puhelinluettelossaki oma puhelinnumero. Kerra oli joku lehtimyyjä soittanu ja pyytäny Nippee, tai Rekaa puhelimee. Matti oli sanonu, et ei ne ol koton, ku vaimo o kusettamas niit Pualalapuistos. Voi, jos mullaki olis oma numero ja kännykkä. Vaik Jenni ulkoilutta mua paljo, olisis kiva jos tääl asuisis joku muuki,joka mua ulkoiluttas. Jennil ja sen suurel rakkaurel o ny joku sotatila. Sitä äijää ei ol näkyny parii kuukautee. Iha hyvä. Se ei tykänny munst, enkä mää siit. Näi o parempi. Mää saa rauhas nukku Jenni viäres. Mää mene siihe viäree vast, ku se nukkuu. Mää ole hyvä hiippaamaa. Nykkumää ole fundeerannu näit juttui, ni kyl mää luule, et ei mul ainaka pitäis olla mittä monklaamist mun elämäs. Ja iha rehellisest sanottuna, kyl mää aika tyytyväine olenki.