TSORROMOLINOS

Mää ole niimpal fundeerannu tota mun pordelli-ideaa. Mää luule, et se olis aika vaikia tääl Suames toteuttaa. Suamalaiset o nii kunnollisii ja kaikkie EU-direktiivie orjallisii noudattajii, et olis melkke mahdotont semmone perustaa. Mut mää lähdenki suamalaiste ja brittie suasikkilomakohteesee Tsorromolinoksee ja ruppe sen kuninkaaks. Sit mää mää voi tehrä mun iha omat koirapordellilait ja - asetukset. Kaik rodut sais olla iha sikisoki. Ajatelkka ny bernhardilaist ja mopsii ja kultsikkaa ja kultsikkaa. Mää olisi sit kuninkas Un Chien Andalou I, eli andaluussialaine koira. Täysi surrealistine otus ja todelline Tsorts Majorts, niinku Jenni mua joskus nimittä. Mää meina ole aina sillo tällö oikiasti semmone ylivoimane este. Nymmää ole lopettanu syämise ja Jenni o iiiiha paniikis. Nykku mun ihmispappa Ilkka o ollu meil kyläs tämä syysloma, ni Jenni o tehny vaiks mitä herkui. Ja mul tarjotaa niit saattans nappuloi. Nou, sanommää. Ei enää suju. Ite syävä jottai slaavilaist kanapataa ja sit o pannarii ja korvapuustei ja jätskii ja vaiks mitä. Kyl sitä vähemmästäki henkisest pahoipitelyst voi puhjeta syämishäiriö. Huame me mennää Eine tykö. Mun sisko Lumi tulee kans. Siäl Eine tykö meit odotta meiä eno Rasmus ja setä Pele. Rasmukses o pikkase samallaisii piirtei ku muns. Pele o taas loistava kuanopallo pelaaja. Me taireta otta huame matsi. Ja kyl muns piäni toivo elää. Mää nää vissi unta Eine pullast.