TSORROMOLINOS

Mää ole niimpal fundeerannu tota mun pordelli-ideaa. Mää luule, et se olis aika vaikia tääl Suames toteuttaa. Suamalaiset o nii kunnollisii ja kaikkie EU-direktiivie orjallisii noudattajii, et olis melkke mahdotont semmone perustaa. Mut mää lähdenki suamalaiste ja brittie suasikkilomakohteesee Tsorromolinoksee ja ruppe sen kuninkaaks. Sit mää mää voi tehrä mun iha omat koirapordellilait ja - asetukset. Kaik rodut sais olla iha sikisoki. Ajatelkka ny bernhardilaist ja mopsii ja kultsikkaa ja kultsikkaa. Mää olisi sit kuninkas Un Chien Andalou I, eli andaluussialaine koira. Täysi surrealistine otus ja todelline Tsorts Majorts, niinku Jenni mua joskus nimittä. Mää meina ole aina sillo tällö oikiasti semmone ylivoimane este. Nymmää ole lopettanu syämise ja Jenni o iiiiha paniikis. Nykku mun ihmispappa Ilkka o ollu meil kyläs tämä syysloma, ni Jenni o tehny vaiks mitä herkui. Ja mul tarjotaa niit saattans nappuloi. Nou, sanommää. Ei enää suju. Ite syävä jottai slaavilaist kanapataa ja sit o pannarii ja korvapuustei ja jätskii ja vaiks mitä. Kyl sitä vähemmästäki henkisest pahoipitelyst voi puhjeta syämishäiriö. Huame me mennää Eine tykö. Mun sisko Lumi tulee kans. Siäl Eine tykö meit odotta meiä eno Rasmus ja setä Pele. Rasmukses o pikkase samallaisii piirtei ku muns. Pele o taas loistava kuanopallo pelaaja. Me taireta otta huame matsi. Ja kyl muns piäni toivo elää. Mää nää vissi unta Eine pullast.

AVVK !

Tekis miäli nii monta kertaa sanoo toi mun tämänkertase ploki otsikko ; AVVK, Anteeks Vaiks Vaa Koira ! Ihmisil o niimpal kaikennäkösii kotkotuksii, niinku nyt toi meiä koirie kunnollisuus ja täydellisyys. AVVK! Ja et sais täydellisyyde arvonime ja lupakirja jatkaa sukuas, ni täytysis sit sitä enne käyrä kaikemmaailma sirkushuveis. AVVK ! Mää ole kerra käyny näyttelys, vuas sitte Oopu Ouppenis. Seki oli vaa leikkimiäline näyttely ja kisa. Mää ja mun sisarukset joudutti vauvaluakkaa, VAUVAluakkaa mää, iso poika ! Määku ole aina ollu liia eläväine, ni ensteks munt ja Lumi laitettii semmosee ihme poksii. Me riahutti nii rajusti, et se hajosis. Sit Lumi sidotti lavaa kiinni ja munt ovee. Siin ovempiäles mää haukkusi mun elämäni ekat haukut ja kyl mää haukkusinki ! Jenni häpes. Se mua vähä harmitta, mut ei muute. Siin meijä VAUVAluakas oliva flikat ja pojat eriksee. Meit poikii oli viis. Siäl oli mun veli Cosmo, joka sai semmose hiano prinika, ku se käyttäytysis ku ihmise miäli. Cosmo tuli toiseks js mää viirenneks. Mää olisisi nii halunnu antaa Jennil semmose Barak Opama-ruusukkee. Sen jälkee ei olla näyttelyis käyty. Se ny viäl puuttusis, et mun kirsuu tummennettais hiilel, tai jollai ämmitte meikapil. Mut nymmää haluaisi näyttelyy, ku sit jos mää pärjäisisi, ni sit voisis maailmaa joskus tulla pikkusii Tsorroi. Mää luule, et ensmäine askel sitä kohre oteta marraskuus, ku mää joudu johonki PEVISAA. Jenni sanosis, et se o vaa vähä tärkiämpi terveystarkastus. Katotaa lonkat, kyynärät ja silmät. Mää sanoisisi tähä taas, et AVVK ! Kylhä Jenni alvarisses niit kyttää. Seuraavaks mää turise jonnijoutavii mun kuninkasideast, koirapordellist. Morjens siihe saakka !

TARTTIS TEHRÄ JOTTAI !

No iha ensteks huame täytysis tämä ploki nimi muuttaa. Huame mää täytä pualtoist vuatta ja kaik mu sisarukset kans. Tää ei ol tän kupleti juani, vaa se, et mää ole hualissani tost Jennist. Miten voi koira viärä ihmise lääkäärii ? Ai, kui vai ? No ku se o jo monta päivää puhunu mul, niinku ihmisel. Ei ol komentanu, eikä räyhänny. Mää ole saanu nukku sen kans yhres. Mää enny oikke tiärä, mitä mun pitäis tehrä. Ehkä mää en tee mittä kummallist, ole iha niinku ennenki. Nykku me lähretä koirapuistosse, ni nykku o satanu, ni se puisto maa o iha kuras ja ravas. Ja mää hyäri ja pyäri niinku hassupäine. Sitku olla taas koton, ni mää en millä malta orotta sitä tassuje ja maha pesemist. Mää luue, et mää tee parit kurajäljet, mut vahinkos ja iha piänet vaa. Katota jos se tulisis entiselles, eikä mun tarttis murhettu tota lääkärii.